Suomessa ansiokehitys ja talouskasvu ajaneet eri raiteilla

Suomessa ansiokehitys ja talouskasvu ovat ajaneet pitkään eri raiteilla. Kustannuskilpailukykyä arvioitaessa onkin syytä tarkastella myös työvoimakustannusten kehitystä, sillä eri maiden ansiotasot eivät anna riittävästi tietoa kilpailukyvyn arviointia varten.

Kuviossa 4 on raportoitu teollisuuden työvoimakustannusindeksin kehitys maittain eri ajanjaksoilla.

Taulukon ensimmäisestä sarakkeesta havaitaan, että Suomessa työvoimakustannukset ovat nousseet kuudentoista viime vuoden aikana nopeimmin Länsi-Euroopassa, vain Norjassa kasvu on ollut vauhdikkaampaa. Ero Ruotsiin ei ole valtavan suuri, mutta muilta sektoreilta tuleva kustannuspaine on pysynyt siellä paremmin hallinnassa vientivetoisen palkkamallin ansiosta. Ero Saksaan ja muihin euromaihin on sen sijaan melko suuri.

Viiden viime vuoden aikana teollisuuden työvoimakustannukset ovat kasvaneet Suomessa suurin piirtein EU:n ja euroalueen keskimääräistä vauhtia. Tämä siis siitä huolimatta, että Suomessa talous ei ole tänä aikana kasvanut juuri lainkaan, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.

 

Kuvio 4: Teollisuuden työvoimakustannusten kehittyminen. Komissio ennustaa työvoimakustannuksia per työntekijä koko kansantaloudessa. Tämä eroaa teollisuuden työvoimakustannusindeksin määritelmästä, joten ennusteet eivät ole täysin vertailukelpoisia toteutuneen kehityksen kanssa. Lähde: Eurostat, Labour Cost Index, ennusteet: Euroopan komissio.
 

Etlan tuore arvio: palkkamaltti tuo kasvua ja työllisyyttä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvioi maaliskuussa 2017 julkaistussa suhdanne-ennusteessaan, miten palkkojen eritasoiset sopimuskorotukset vaikuttavat talouskasvuun ja työllisyyteen. Selvityksen mukaan työllisyys ja talouskasvu kehittyvät nykytilanteessa parhaiten, kun sopimuskorotukset ovat hyvin maltillisia.

Tulos oli tiivistettynä seuraava:

Mitä korkeammat sopimuskorotukset tehdään, sitä vaimeammaksi jää talouskasvu tulevina vuosina. Korkeampi ansiokehitys nostaa kulutusta ja myös bruttokansantuotetta hetkellisesti, mutta jo seuraavana vuonna kasvu jää heikomman työllisyyskehityksen takia pienemmäksi kuin maltillisempien korotusten vaihtoehdossa.

Ja päinvastoin: Hyvin matalat sopimuskorotukset tuottavat hetkellisesti hiukan pienemmän kasvun, mutta jo seuravana vuonna hyödyt alkavat näkyä. Työllisyyden kehitys on ripeämpää ja talouden kasvupotentiaali on selvästi suurempi kuin siinä tapauksessa, että sopimuspalkkoja olisi korotettu voimakkaammin.